Elämää Mökillä Ja Luonnossa

Aamulla aikainen herätys. On hiljaista ja muu perhe nukkuu vielä. Aurinko paistaa vinosti ikkunasta sisään ja lämmittää ihoa hieman kylmän kosteassa keittiössä. Pieni vilu iskee iholle ja haet pehmeän näköisen alpakan villaisen viltin muhkealta kierrätys sohvalta. Muistat, että se saatiin naapurilta viisi vuotta sitten. Mielesi tekee jäädä sohvalle vielä nukkumaan aamun kankeutta pois, mutta hillitset mielihalusi. Kietaiset pehmoisen viltin päällesi ja huomaat, kuinka se heti lämmittää. Kävelet takaisin keittiöön ja poimit matkalla rypistyneen sanomalehden palasen takan vieressä olevasta puupinosta mukaasi. Luet laiskasti sen vanhoja uutisotsikoita ennen kuin sullot sen lieden alla olevaan tulipesään. Pieni pöllähdys harmaata hienoa tuhkaa värjääntyy auringon säteiden osuessa siihen, mutta määrä on niin pieni lattialla, että puhallat sen vain kiinni lieden tiiliseinää. Siivoat sitten joku päivä. Sanomalehden lisäksi tulipesään eksyy pari pientä pahvista roskaa, jotka ovat jääneet polttamatta. Kasaat roskien päälle pari palaa kaarnaa ja vuollettuja puun siivuja sekä ohuiksi kirveellä pilkottuja polttopuita. Tulitikkujen rätinä ja syttyvän paperin lemahduksen tuoksu herättää. Katselet tulen leikkiä ja tarkistat, että kuurupiilon voittaa kirkkaasti palava humiseva oranssi liekki, eikä sitä jahtaava musta savu. Suljet tulipesän valurautaisen oven ja avaat sen alla olevaa tuhkaluukkua, jotta alta imaistu ilma saa liekit raivoamaan pesässä. Kauhaiset vettä valkoisesta muovisangosta jo aikansa eläneeseen rautaiseen pannuun, jonka asettelet lieden päälle odottaman kiehumista. Kahvihammastasi kolottaa jo pahasti. Odotellessasi puet vielä villasukat jalkaasi, aamun ollessa normaalia viileämpi. Lattia narisee allasi. Makuuoven ovi jäi raolleen. Tunkkainen unen lemu tulee vastaan kävellessäsi kohti ovea, jäät tuijottamaan ovelle tuota näkyä, johon et vielä koskaan ole kyllästynyt. Siellä ne tuhisevat. Elämäsi rakkaimmat ihmiset. Perheesi. Koitat saada äänekkään oven kiinni niin, ettei kukaan muu vielä herää. Rakastat hiljaista aamua. Ovi narskahtaa, kahva kolisee, mutta uskot onnistuneesi, jos ei lasketa äänekkäitä askeliasi pois ovelta.

Aamun askareet

vesi alkaa lämmetä ja höyry nousee ylös

Tulipesästä kuuluu virkeää räiskyntää. Mäntyklapit pitävät paukettansa. Vesi alkaa lämmetä ja höyryä nousee hiljakseen pannusta, mutta se on vielä niin hienoista, että tiedät vielä joutuvasi odottamaan. Suuntaan ulko-ovelle ja laitat kulahtaneet muoviset kengät jalkaasi, ennen astumista ulos. Raikas ja kostea kesän aamun ruohikolta ja muurahaispesiltä tuoksuva metsäinen ilma tuntuu niin hyvältä, että se koskee sydämeesi. Ulkona olikin jo valoisaa, vaikka utuisessa mökissä tuntui vielä aamun henki. Käyt ekokäymälässä tontin laidalla, luet samaa vanhaa Aku Ankkaa taas uudelleen ja peset kätesi ja vilautat kasvosi virkeäksi puu veeceen laitaan ruuvatulla käännettävällä metallisella kastelukannulla, jonka keksit kiinnittää käsienpesu laitteeksi viime kesänä. Kävelet takaisin mökkiin ja avatessasi oven nenääsi kiirii täydellinen pehmeä ja suklainen kahvin tuoksu. Puolisosi häärää unisena keittiössä ja valmistelee eilen paistettuja lettuja aamupalaksi pöydälle. Riisut kengät eteiseen ja hiivit salaa keittiötä kohti mitään arvaamattoman unisen kahvin kaatajan taakse ja yllätät hänet jääkylmillä käsilläsi. Pienen kiljahduksen saattelemana saat kostoksi pirskahduksen vettä naamallesi ja perään lämpimän unelta maistuvat suudelman. Lieden tulipesästä ei kuulu enää ääniä, mutta sen hohkaama kuumuus lämmittää metallista astiaa, jossa eiliset räiskäleet lämpenevät sopivasti aamiaiselle. On lämmin tunnelma, aamu väistyy päivän tieltä. Toisen hellä kosketus ja kuuma kahvikuppi höyryävänä sohvalla. Hidas aamupäivä soljuu läpi hyvän kirjan lukemisella viltin alla. Mikä voisikaan olla mukavampaa kuin tämä, mietit mielessäsi.