Miten Elää Omavaraisesti osa. 1

Omavaraisesti eläminen on suuri tabu tai pikimminkin sellainen ajatus, johon ei uskota. Sen ei uskota olevan enää mahdollista ihmisille. Olemme liian riippuvaisia kaikesta nykyajan menosta. Elektroniikasta, autoista, lääketieteestä ja lääkkeistämme. Olemme riippuvaisia vaatteistamme, kännyköistämme ja emme voisi ajatella, että voisimme enää elää ilman näitä asioita ympärillämme. Jos kuitenkin ajatusta lähdetään pohtimaan toden teolla, voisimme kuitenkin nähdä siinä mahdollisuuksia. Kaikki ympäristön kysymykset ja avoinna olevat asiat voidaan ratkaista sillä, että alamme kääntymän takaisin omavaraisuuteen. Monelle valveutuneelle ympäristöstä huolehtivalle yksilölle omavaraisuus on ultimaattinen ideologia ja aate, johon halutaan tähdätä. Omavaraisuuteen ei voi päätä pahkaa vain hypätä, mutta siihen voi kärsivällisellä suunnittelulla ja tekemisellä pyrkiä. Nykyajan mukavuuksista ei kaikesta tarvitse luopua vaan modernia teknologiaa voidaan käyttää helposti hyödyksi omavaraisuudessa. Omavaraisuus ei kuitenkaan sovi kaikille ja varsinkaan sellaisille, jotka eivät ole valmiita tinkimään omasta mukavuuden halustaan. Se kuitenkin on sopeutumista takaisin sellaiseen elämään, jossa eletään luonnonvarojen varassa.

Jätteiden kierrätys

Jätteiden kierrätys

Mitkä ovat ihmisen perustarpeet? Mitä ilman ihminen ei pysty elämään? Ravinto ja vesi ovat elämän ehto, joten niiden kahden saamatta jääminen on meille kohtalokasta. Omavaraisuudessa pitää siis ensimmäisenä kiinnittää näihin asioihin huomiota. Miten taata tarpeeksi monipuolinen ja terveellinen ravinto ilman vaaraa myrkytyksistä tai ruuan pilaantumisesta ja miten taata riittävä määrä puhdasta juomavettä ja se, että vesi ei pääse saastumaan tai pilaantumaan? Aloitetaan vedestä. Veden lähteet pitää pystyä pitämään puhtaana. Tämä vaatii sen, että jätökset ja jätteet tulee osata kierrättää oikein, jotta ne eivät pilaa puhtaan veden saamista. Jos vesi tulee vaikkapa vuoristopurosta, on tehtävä tarkka suunnitelma siitä, miten se puhdistetaan tai varmistetaan, että polku vuorelta alas ei tuo mukanaan eläinten tai ihmisten jätöksiä vedessä. Samoin omat jätteet ja jätökset kierrätetään asian mukaisesti, jotta niiden pääsy juomaveteen ei ole mahdollista. Omat jätökset voi joko polttaa tai kompostoida. Jos maaperässä ympärillä on pohjavettä ja sitä käytetään, ei jätöksien kompostointi ole kannattava ratkaisu. Silloin on riski, että maatuvien jätöksien kautta maaperä saastuu ja näin ollen se saastuttaa pohjavedenkin. Jätöksien kompostoinnissa on otettava huomioon myös se fakta, että kehoissamme on aineksia ja muodostuu ainesosia, jotka eivät sellaisenaan ilman suodattamista sovi maaperälle ja voivat muun muassa vaikuttaa siihen, kuinka maaperässä voi kasvattaa tiettyjä vaikkapa herkempiä hyötykasveja. Ja jos kompostoitavaan jätökseen jää toisen henkilön kautta jäämiä hormoneista, lääkkeistä vaikkapa antibiooteista tai muista myrkyistä, tämä leviää kompostoinnin kautta varmasti myös maaperään ja maaperän kautta pohjaveteen taikka mereen, riippuen mihin sadevesi päätyy maaperästä. Ja jos kompostoitavaa jätettä käytetään viljelykseen käytettäväksi maa-aineeksi, sen myrkyllisten aineiden jäämät ja lääkejäämät voivat olla ensinnäkin haitallisia ympäristölle, että myös haitallisia kasveille ja niille, ketkä kasveja käyttävät ravinnokseen. Jätöksien polttaminen taas tuo uuden ekologisen haasteen eli jos kaikki jätteet poltettaisiin, siitä syntyy ympäristölle myrkyllisiä kaasuja ja kasvihuonepäästöjä, jolloin sekään ei ole ekologisin vaihtoehto, eikä myöskään edullisimmasta päästä vaan hankintana kallis sijoitus, vaikkakin helposti huollettava ja ylläpidettävä ratkaisu. Toki kompostoinnilla on myös hyvänä puolena se, että sen tuottama kompostointimateriaali voi olla myös laadukasta ja käyttökelpoista maanparannusainetta, silloin täytyy vaan olla tarkkana siitä, että kompostointimateriaaliksi päätyy vain lääkkeetön, antibiootiton ja hormoni vapaa puhdas jäte, joka kierrätetään ja kompostoidaan oikein.