Miten Elää Omavaraisesti osa 2.

Pieni puutarha ja oma talo, ympärillä metsää ja hiljaisuutta. Talvea varten säilötyt vihannekset ja ruuat. Takkatuli ja lämmin pesu vesi kiehumassa liedellä. Suomessakin moni elää omavaraista elämää, joko koko aikaisesti tai vähintään kesän ajan. Omavaraisena eläminen on mahdollista missä päin maailmaa vaan. Toisissa paikoissa se voi olla raadollista ja todellista luonnon ehdoilla elämistä, kun taas toisissa paikoissa, se on luonnollinen ja helppo tapa elää. Suomessa omat ehtonsa tähän tuo kylmä ja pimeä talvemme. Se ei ole helppoa, jos tahtoo elää Suomessa omavaraisesti. Talvea varten tehtävä työ ruuan varmistamiseksi aloitetaan kevään ensi auringon pilkahduksesta ja se jatkuu alkutalveen asti. Säilöntä, kuivaus, polttopuut ja lämmön takaaminen, veden saannin takuu ja tarvittavan vitamiini ja ravinnemäärän saaminen ovat todellisia ratkaistavia ongelmia. Jos kesän sato ei ole kummoinen tai se sattuu jäämään yksitoikkoiseksi, voi talvesta tulla rankka. Lämmön riittäminen ja mahdollisten eläinten lämmön ja ruuan riittäminen täytyy miettiä kuntoon myös jo ajoissa. Kesällä tilanne on toinen ja monet suomalaiset elävätkin kausittaista omavaraista elämää täällä jo tietämättään. Kesämökit kun suurimmaksi osaksi ovatkin sellaisia paikkoja, joihin ei nykyiset modernit mukavuudet vielä ole paikkaansa löytäneet. Sähköttömyys ja juokseva vesi unohdetaan suhteellisen nopeasti, kun siirrytään mökkielämään. Vaikka samaan aikaan moni suomalainen kertoo, ettei olisi valmis sellaiseen elämään. Mukavuuksista siis ei tahdota luopua, mutta niistä luovutaan koko kesäksi siltikin. Se jos joku, on hieman hassu yhtälö.

Ravinto omavaraisesti ilman kylmäketjua ja kylmäsäilytystä

Ravinto omavaraisesti ilman kylmäketjua ja kylmäsäilytystä

Se miten saada ravintoa tarpeeksi kasvatettua omaan käyttöön ja miten se kannattaa säilöä, jotta kaikki ravinteet siinä säilyisivät ja ruoka olisi maittavaa sekä monipuolista on monelle kynnys kysymys. Suomessakin usein mökkielämässä ollaan jo totuttu sähkön uupumiseen ja juoksevan veden puuttumiseen, mutta ruoka kuitenkin mökeille kannetaan usein kaupasta ja säilytetään joko aurinkosähköllä toimivassa jääkaapissa tai kylmäkellarissa. Ravinnon kasvattaminen vaatii paljon aikaa ja viitseliäisyyttä. Keväällä esi-kasvatetaan taimet siemenistä, niitä hoidetaan ja niille tarjotaan valoa ja vettä. Sen jälkeen alkaa puutarhakausi ja istutus. Kesän aikana hoidetaan tuholaistorjuntaa, kasvien harvennusta ja leikkausta, lannoitusta ja rikkaruohojen kitkemistä sekä kastelua. Viljelyskauden lopulla ja koko kesän aikana poimitaan satoa. Kasvien siemenet poimitaan talvehtimaan. Satoa nautitaan ja syödään. Sitä myös kuivataan, säilötään ja valmistellaan talvea varten mitä erilaisin menetelmin. Syksyllä kasvimaat ja maaperät laitetaan talvikuntoon. Odottamaan seuraavan kevään pilkahdusta. Kaikelle on oma aikansa ja paikkansa. Kasveista ja niiden säilönnästä täytyy tietää paljon. Maaperästä pitää osata pitää huolta. Luonnon ilmiöt ja erilaiset sääolosuhteet voivat tehdä tepposia ja joskus jopa yhdessä yössä voidaan menettää koko kesän sato. Ravinnon suhteen eletään siis erittäin suuresti luonnon raa´an voiman armoilla. Joskus sitä sattuu tulemaan vain keskenkasvuisia raakoja tomaatteja ja sokeriherneitä palkaksi. Joku kesä taas koko satokausi juhlitaan mitä herkullisimmilla marjoilla ja viljelyksillä. Omaa ravintovarastoaan kuitenkin voi koko vuoden ajan täydentää luonnon antimilla. Metsästä saa marjoja ja sieniä, villiyrttejä ja kasveja voi kerätä metsistä ja erilaisista pelloista sekä muualta luonnosta. Monimuotoisen luontomme vuoksi pihkasta kuusenkerkkään ja villivadelmista ketunleipiin ruokaa löytyy kuitenkin melkeinpä mistä vaan, jopa omasta pihapiiristä. Tietotaitoa ja luontotietämystä voi kartuttaa lukemalla erilaisia villiyrtti ja kasvioppaita sekä keräilijäpoimija kansamme kansan tietämystä pystyy kerryttämään myös vanhempien ihmisten kuuntelulla ja siitä oppimisella.